Mainonnan ja journalismin ero mediassa
Tämä ei ole itkua vaan mielenkiinnon vallassa tehtyä havainnointia omasta ammatillisesta pelikentästä ja sen säännöistä.
Törmäsimme viime viikolla juridiseen pulmaan: emme saa julkaista mainoksia lehdessä ilman, että taho, josta mainoksessa viestitään, tietää tästä. Koko projekti tuntui kuihtuvan kokoon. Projektin karisma kun perustuu yllätykselle.
Toisin sanoen emme me, eivätkä asiakaat saa kiittää tai kehua yritystä, mikäli tämä tehdään “kaupallisen” viestin nimissä ilman lupaa. Journalistisella asenteella saisimme haukkua, ylistää tai esittää mitä tahansa muita perusteltuja mutta subjetktiivisia näkemyksiä yrityksestä taikka tämän tuotteesta.
Rohkenisimme väittää, että tekomme on vilpittömämpi kuin suurin osa ns. arvioivan journalismin nimissä tehdystä toimityksellisesta työstä, jossa autoja, kaupungin ravintoloita, erilaisia kulttuurielämyksiä tai muotia joko ylistetään tai lytätään, toimittajan makumieltymyksistä riippuen.
Löysimme kuitenkin tilanteeseen ratkaisun. Viikonloppuna meillä oli ohjelmassa lupainhankintaa valituilta yrityksiltä. Luvat hankimme niin, että saimme yrittäjiltä siunauksen tuohulle, mutta niin, ettei mainoksen sisältö ja siihen kätkeytyvä “yllätys” mennyt pilalle.
Oli hienoa huomata, kuinka kaikki yrittäjät innostuivat tiedosta olla mukana hankkeessa!
